perjantai 6. tammikuuta 2012

"Mutku mä haluuuuun!!!"

Olin tänään kolmen nuorimmaisen lapsen kanssa käymässä kuopiossa vähän ostoksilla.
Itse en ostanut kuin uuden vedenkeittimen, joka oli todellakin jo aika vaihtaa kun vanhasta ei 
irtoa kalkkeutumat enää millään + yhden huivin itselleni alesta :)
Lapsilla oli omaa kuukausirahaa ja säästöjä jotka tuntui kovasti polttelevan kukkaron pohjalla.
9 vuotiaalla pojalla iskikin loppujen lopuksi nuukuus, vaikka suuret oli suunnitelmat vielä eilen
illalla ostoksien suhteen. Kun sitten kuitenkin näki noiden tavaroiden/lelujen hinnat niin jätti kuitenkin
ostamatta ja tuumasi ettei hän ihan välttämättä niitä tarvitsekaan.
Hienoa itsehillintää! Olin niin ylpeä pojastani että ajattelee noin :)
Ja poika tuli iloiseksi kun kuuli että äiti voi olla tuollaisestakin asiasta ylpeä.

Herra Elohopea (6v) sen sijaan olisi halunnut ihan kaikkea. "Äiti, riittääkö mulla rahat tähän?",
"Entä tähän?" "No eikö ees tähän???"
"Ihan tyhmää! Kaikki on niin kallista ja mulla on huono seteli!"
Yritin selittää pojalle että jos odottaa vielä kuun vaihteeseen säästäväisesti ja saa sitten uuden
kuukausirahan niin sitten on taas enemmän rahaa. Ja että eihän ihan kaikkea tarvitsekaan saada
mitä siellä kaupassa näkee. Niitä voi myös vaan ihastella.
"Mutku mä haluuuuuuun!!!"
"Etkö muka IKINÄ itse halua vaikka mitä?" tivasi poika ja nappasi pari pientä lego pakettia 
hyllystä kainaloonsa, joista isoveli oli vinkannut että niihin rahat riittää.

Hmm.... Kyllähän minä haluaisin. Aika paljonkin ja vaikka sun mitä. Pakko myöntää.
Ihan päällimmäiseksi haluaisin meille enemmän tilaa, mutta koska tällä hetkellä on pakko tyytyä
näihin neliöihin niin olen kovasti suunnitellut "pientä pintaremonttia" ainakin nyt ihan vaan itsekkäästi
itseni päivien piristykseksi. Ahdistaa vallankin tuo meidän keittiö. Puun värinen lattia, samoin katto.
Keittiön kaapistojen ovetkin on puun väriset. Ja entäs ne välitilan laatoitukset, aivan
K-A-M-A-L-A-T!!!!!
Keittiö on pieni, siis tooodella pieni meidän kahdeksan hengen perheelle. Jos halutaan syödä
koko perhe yhtäaikaa niin pitää siirtää pöytää vähän kauemmas ikkunan edestä. Tosin se pitää sitten
syönnin jälkeen siirtää takaisin, että keittiössä mahtuu kulkemaan.
Sitten kun vielä tuo väritys on mikä on, niin tuntuu että se tekee keittiöstä entistä ahtaamman näköisen.
Tässä muutama inspiraatiokuva. Näissä jokaisessa on jotain sellaista mistä minä tykkäisin.
Pirteää, hauskaa, valoisaa ja avaraa.
Ihan vaan siksi että "MÄ HALUUN!" ; )

Todella hauska!

Herttainen :)

Eipä ois hassumpi kaapistojen väri, vaikka valkoinen on mielessä ollut.

Minullakin odottaa kaksi lautashyllyä paketeissaan....

Namu!

Näin avara keittiö olisi jo super luksusta! Meidänkin keittiössä on
kattohirret näkyvissä.
Kaikki kuvat on täältä *klik*

Jatkan silti haaveilua kun en itse pysty edes sitä pientä pintaremonttia tekemään pikku apureiden 
kanssa ja mieheltä ei riitä yksinkertaisesti aika omien töidensä takia.
Itsellä riittäisi tarmoa ja uskoisin että myös sen verran taitoa että yhdet kaapien ovet saisin
hiottua ja maalattua. Nyt olisi tilatkin siihen missä sitä tehdä, mutta varsinkaan neiti Kesäheinän
kanssa siitä ei tulisi kuin harmaita hiuksia ja maalisia nasuja.
Äidiltä kuluisi varastostakin varapäreet ja silloinhan kenelläkään ei olisi enää kivaa : D
Mutta saahan sitä haaveilla.... ehkä vielä joskus....
Lupsakkaa loppiaista kaikille!!

-Mari-

2 kommenttia:

Irmastiina kirjoitti...

Voi saahan sitä. Haaveilla.☺

Ihanat keittiöt.
Nuo ensimmäinen ja toinen kuva sopii minun haaveisiin. Ihanat.

Oikein leppoisaa loppiaista, myös sinulle!

ellu kirjoitti...

Onneksi haaveet eivät maksa mitään.
Ja joskus pienenkin haaveen toteutuessa tunne on mahtava.
Nuo keittiökuvat ovat ihania!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails