tiistai 2. lokakuuta 2012

Kärsivällisyys ja kiitollisuus


Tämä minun kiinanruusu on kyllä ihan noita molempia
> kärsivällinen ja kiitollinen.
Kärsivällinen kun on jaksanut odottaa monta vuotta uusia multia
ja vuoden päivät suihkussa käyntiä.
Kiitollinen kun muistan edes joskus heittää sille vettä. 
Yleensä vasta sitten kun jo lapset asiasta huomauttaa sen lehtien olevan
alaspäin "Hei äiti, onkohan tolla kukalla jano??" :D
En todellakaan ole mikään viherpeukalo! Niin monta kukkaa olen saanut kuolemaan
ihan vaan sillä että unohdan hoitaa niitä.
Lannoitustakaan en muista antaa, kuten tämä kiinanruusu on tainnut
saada viimeksi vuosi sitten jotain...
Kerran vuoteen minä tuon karsin. Lähinnä siksi että se on sitten jo niin iso
että sitä on jo hankala sijoittaa meidän pieneen (täyteen!) olohuoneeseen.
Joulun aikaan tämä kukka antaa paikkansa joulukuuselle ja siirtyy 
väliaikaisesti poikien huoneeseen. 
Itseasiassa siellä se on nytkin, ilman päivän valoa, keskellä huonetta.
Jätin sen sinne rempan tieltä odottamaan josko saatais nuo seinät laitettua
samaan syssyyn eikä tarviis tuota kukkaa siirrellä edes takaisin.
No nyt se kukkii mulle niin antaumuksella, että onhan se jo pakko tuoda
nauttimaan edes niistä muutamista auringon säteistä tuohon olohuoneen puolelle,
joita saattaa ehkä aamupäivisin pilven rakosesta pilkistää.

-Mari-

1 kommentti:

Rouva Kivitikka kirjoitti...

Välillä kukat ovat hassuja, kun ne unohtaa, niin ne alkavat kukoistaa..

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails