sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kävelyllä lähimetsässä ja muuta hurpatusta

Vettä sataa, taas.
Noh, sadekamppeet päälle ja ulos silti :)
Meidän lähimetsässä menee polkuja ristiin rastiin ja siellä voi bongata niin mustikkaa,
puolukkaa, mesimarjoja, sieniä ja kaikenlaisia kivoja juttuja askarteluihin.
(Kaikki kuvat on otettu puhelimella)


Siellä on ihana kuusi joka oikein kutsuu kiipeilemään ;)
Sen alla voi myös olla suojassa sateelta.




Yksi polku menee lähellä rantaa. 


Mun kumpparit on yhtä punaiset kuin nuo tämän hetkiset marjat siellä  metsässä :)



Neiti Kesäheinä aloitti päivän juoksulenkillä vesisateessa.
Vain vaippa ja kumpparit oli päällä.
Voi sitä lystiä ja iloista naamaa, hymy oli ihan korvasta korvaan
kun sai luvan kanssa kastella itsensä sateessa.
Pitäisköhän itse kokeilla samaa aamun aloitusta?
Tosin jos kuitenkin laittais vähän enemmän päälleen, ihan vaan
naapureita ajatellen ;)

Meillä on meneillään maalämmön asennus.
Eilen oltiin jonkin aikaa ilman vettä ja sen jälkeen on elelty kylmällä vedellä.
Eilinen vielä meni ihan ok, mutta tänään sitä lämmintä vettä jo kaipaa.
Samoin kun kodinhoitohuone, jonne siis ne koneet tulee, on tyhjennetty
suihkun puolelle, estää suihkussa käynnin niin täällä alkaa tunnelma olla...
...hmm... melko sähköinen ;)
Jospa tämän päivän puolella päästäisiin kuitenkin jo suihkuun, sillä
huomenna alkaa tuo kauan odotettu arki > KOULUT! Jippii!!
Uudet reput ja kaiken maailman uudet koulutarvikkeet odottaa
tosi toimia. Neiti Kesäheinä ihan oma kerho alkaa vasta 22.pvä.
Kerhotossut on tallessa tyynyn vieressä ;) Reppu vielä puuttuu.
Noh, kerkeehän tuon vielä.

Ihan ihanaa oikeasti päästä taas normi arkeen kiinni.
Kyllä se vaan helpottaa kun on jonkinlainen rytmi päivässä ja 
lapsilla muutakin tekemistä sekä kavereita.
Itsekin odotan perhekerhoilua. Empä olekaan nähnyt muita äitejä
oikeastaan koko kesänä kuin ohimennen.
Melko säälittävää että mun sosiaalinen elämä on rajoittunut facebookiin :/
Ja melko diibadaapaa sielläkin tulee juteltua...
Onnekseni mulla on edes yksi hyvä Ystävä joka piristää mun päiviä 
maratoonipuheluilla. Harmi vaan kun on välimatkaa sen verran ettei
viikottaiset, tai minun puolesta vaikka päivittäiset kahvittelut
naamatusten onnistu. Mutta puhelut on kyllä varsin terapeuttisia ;)
Oishan se kiva jos ois joku tässä lähellä jonka kanssa käydä vaikka
lenkillä tai höpötellä kahvikuppi kourassa lasten leikkiessä keskenään.
No joo... eipä siitä sen enempää.
Ehkä mullakin sitten joskus on vaikka työkavereita.

Leppoisaa sunnuntai päivän jatkoa.
Tää lähtee nyt lämmittämään vettä käsitiskiä varten.

-Mari-

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails