keskiviikko 31. joulukuuta 2014


Kovin on sumuinen keli.
Naapuruston ilotulituksia yritetty tiirailla mutta eipä tuon sumun läpi ole 
kovin kummoisesti näkynyt. Pauke kyllä kuuluu taatusti läpi yön.

Meillä on päivää ja iltaa vietelty herkutellen, pelaillen ja leikkien.
Ihan vaan oman perheen kesken rennosti.

Vuoden 2014 jätän mielelläni taakse. 
Onhan siihen toki kuulunut paljon hyvääkin ja mukavia muistoja on
takataskut pullollaan.
Mutta paljon siihen on kuulunut myös surua, kipua, murhetta ja huolta.
Voin sanoa että kaikki on annettu mitä on pystynyt. Voimavarat on käytetty
täysin loppuun. Uuteen vuoteen mennään siis toiveikkain mielin.
Aina pitää jaksaa kuitenkin uskoa että parempaa on luvassa.

Kuten blogipäivityksen vähyydestäkin olette huomanneet, ei voimat ole
tosiaankaan riittäneet mihinkään ylimääräiseen.
Vaikka se kaikki kiva mitä tänne olen halunnut antaakin, olisi taatusti
antanut myös paljon itselle. Sitä sellaista positiivista energiaa.
Mutta! Lapset on menneet nyt täysin etusijalle kaikessa.

Jospa tuleva vuosi antaisi kuitenkin myös itselle sitä omaa aikaa.
Ja toki tarvitsen myös sitä kykyä tehdä.

Toivon ja luotan siihen että niin tapahtuu :)

Kaikkea hyvää toivon myös teidän blogini lukijoiden tulevaan vuoteen!!

-Mari-

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails